Millaista on elämä, kun on vahvaherkkä

Minä olen vahvaherkkä. En tiedä onko tätä nimitystä olemassakaan, mutta törmättyäni käsitteeseen ”starkskör” en sille muutakaan nimitystä ole Suomen kielestä löytänyt, joten olkoon se nyt tässä kirjoitelmassa vahvaherkkä.

Kun ihminen on ”starkskör” eli minun suomennukseni mukaan vahvaherkkä hän on toisinaan täydessä iskussa, täynnä energiaa ja intoa täynnä. Toisinaan hän on taas täysin loppu, ilman minkäänlaista jaksamista ja täynnä ahdistusta ja murheita.

Minä olen tällainen herkkä. Toisinaan rakastan elämää ja tunnen joka solullani totaalista onnellisuutta. Toisinaan olen taas täysin hermoheikko ihmisraunio, joka yrittää ratkaista sen, miten ihmeessä jaksaisi pitää huolen edes arkiaskareistaan. Kuulostaako tutulta?

Millaista on elämä, kun on vahvaherkkä

Minulle itselleen tämä tila, jota kutsun nimikkeellä vahvaherkkä on tila, joka sisältää suuria onnen ja ilon tunteita sekä syviä väsymyksen tunteita joihin kuuluuvat niin levottomuus kuin ahdistuskin. Yhtäkkisesti sen voisi varmaankin sekoittaa bipolaarihäiriöksi, mutta sitä se ei ole.

Määritelmän ”starkskör” ovat nimenneet ruotsalaiset Margareta Hägglund ja Doris Dahlin ja he ovat kirjoittaneet kaksi kirjaa aiheesta. Ensimmäinen on nimeltään ”Drunkna inte i dina känslor”, keskittyy omien tunteiden hallintaan ja toinen kirja ”Drunkna inte i andras känslor” opettaa, miten suojata itsensä toisten tunteilta.

Suurin osa henkilöistä, jotka ovat ns. vahvojaherkkiä ovat extrovertteja ja eivät välttämättä tunnista itsessään puolta, joka tarvitsee rauhaa ja palaumista. Itse en ehkä ole maailman extrovertein ihminen, enemmänkin sosiaalinen introvertti, mutta tunnistan itsessäni niin hyvin näistä määritelmistä, joita Margareta ja Doris kirjoissaan ovat nimenneet.

Mitä on olla vahvaherkkä?

Kun tunnet itsesi vahvaksi, uskot itseesi ja tiedät, että suoriudut kaikesta siitä, mitä eteesi tuodaan. Olet periksiantamaton ja pääset tavoitteisiisi. Sinulla on energiaa ja saat asiat hoidetuiksi. Olet kuin sotilas, joka on valmis taistelemaan kuolemaansa asti.

Sitten tulee se hetki, kun olet täysin herkkänä. Tunteesi ovat kokoajan pinnassa ja voit olla itkuherkkä. Reagoit vahvasti kaikkeen ympärilläsi ja loukkaannut helposti. Tarvitset ehkä aikaa olla yksiksesi jotta saat ajatuksesi kasattua. Et jaksa mitään ylimääräisiä ärsykkeitä etkä todellakaan tarvitse suuria draamoja jotta makaisit herkeillä koko yön miettiessäsi kaikkia elämän vääryksiä.

Minä olen tällainen vahvaherkkä. Olen yhdellä ja samalla kertaa vahva ja herkkä. Yhtenä päivänä olen matkalla avaruuteen ja seuraaana hetkenä makaan jo märkänä rättinä jonkun kiven alla.

Vahvaherkkä saa paljon aikaiseksi, välillä ihan liiankin paljon ja on vielä kaiken lisäksi mahdottoman hyvä piiskaamaan itseään. Samalla vahvaherkkä on kuitenkin todella herkkä ja kun asioita ja tekemistä alkaa olla liikaa on elämän tasapainoa helposti huomaamattaan keikutettu liikaa.

Vahvana ollessaan ei aina tahdo kuitenkaan muistaa sitä, että poltat itseäsi loppuun, jos et anna itsesi välillä palautua.

Miten elämän voi kokea, kun on vahvaherkkä

Herkkyys ja erityisherkkyys alkavat olemaan jo aika tuttuja käsitteitä monelle ihmiselle, mutta tämä minun niemämä vahvaherkkä käsite taas ei. Mielestäni on surullista, että moni ajattelee herkän olevan se sisäänpäin kääntynyt introvertti henkilö, joka on aistiensa ja tunteidensa kanssa solmussa. Näinhän ei todellakaan ole.

Todella moni herkkä tai erityisherkkä tai hsp, miksi nyt haluaakaan ominaisuuttaan kutsua, kuuluu minun kanssani samaan ryhmään. Minussa on kaksi puolta, se energinen ja ulospäinsuuntautunut sosiaalinen puoli ja sitten se reflektoiva ja sisäänpäin kääntynyt puoli.

Yhtenä päivänä täynnä voimaa ja energiaa toisena vain märkä rätti, joka hakeutuu lähimmän kiven alle piiloon maailmalta, sitä on olla vahvaherkkä

Jos en pidä huolta jaskamisestani se vahva puoli itsestäni ottaa vallan ja lopputuloksena olen sitten se märkä rätti, joka hakeutuu lähimmän kiven alle piiloon maailmalta. Tämä on välillä haastavaa, mutta olen vuosien varrella, omaan herkkyyteeni tutustumalla oppinut painamaan jarrua hyvissä ajoin, ainakin useimmiten. Muutaman vuoden takaisen uupumisen vuoksi olen kuitenkin herkistynyt kuuntelemaan itseäni ja huolehtimaan jaksamisestani paremmin.

Vaikeinta on kuitenkin ollut se, että uskaltautuu elämään niin, että kunnioittaa herkkyyttä itsessään. Suureksi osaksi myös siksi, ettei se ole nyky yhtesikunnassa oikein toivottu tila. Olisi niin paljon hyväksyttävämpää olla jatkuvasti se kaiken hallitseva, kestävä ja maksimoiva yksilö, se joka jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Ei saisi vaivata toista ihmistä tai aiheuttaa pettymyksiä (ja se jo itsessään voi aiheuttaa häpeän tunteita siitä, ettei jaksakkaan).

Jos olet vahvaherkkä, voi ihmisten ympärilläsi vaikea uskoa, ettet aina olekaan se vahva. He voivat luulla, että kestät kaiken ja sitten he eivät osaa käsitellä sinun herkkää puoltasi, sitä joka ei osaakaan ottaa kaikkea vistinä tai haluaakin istua itsekseen ja hiljaisuudessa. Aivan liian usein tämä johtaa siihen, ettet ehkä halua tunnustaa omaa herkkää puoltasi ja yrität venyttää vahvuuttaan, jottet pahoita toisten mieltä.

Miten tasapainottaa elämäänsä, jotta voi elää parasta elämäänsä

Jotta voi elää parasta elämäänsä ja olla vahvaherkkä on, kuten kaikille herkille todella tärkeää pitää huolta palautumisestaan. Vahvanherkän on erityisesti pidettävä huolta siitä, että todella hyväksyy itsessään nänä molemmat puolet, vahvan minän ja herkän minän. Kun on vahvana on toisten kuunteleminen todella helppoa ja antoisaa ja autit todella elämän kaikista pienistä vivahteista.

Mutta silloin, kun olet jatkuvassa ärsyketulvassa voi ihan hetkessä tipahtaa suurista onnen ja ilon tunteita siihen pimeään ja syvään väsymyksen tilaan, koska vahvana oleminen maksetaan aina herkkyydellä. Silloin et todellakaan enää ole se toisia kuunteleva, ympäristöstäsi nauttiva olento vaan kaikki keskittymisesi meneekin siihen, että jaksat hengittää ja miettiä, miten ihmeessä saat kaikki arkiaskareesi tehtyä.

Tämä kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että sinun aistiärsykekeskuksesi on täyttynyt ja nyt sinun tulee antaa kehollesi ja aivoillesi aikaa työstää se kaikki, jotta voisit taas olla vahva.

Samalla saatat kuitenkin laittaa kasvoillesi naamarin, joka toistaa ”kaikki on hyvin” mantraa kaikille, vaikka parasta itsellesi olisi se, että uskaltautuisit sanomaan, että juuri nyt kaikki on vähän raskasta. Koska se saa olla raskasta, koska silloin se kaikki on sinulle raskasta, juuri siinä hetkessä.

Sinussa ei ole mitään vikaa, olet vahvaherkkä

Mutta muistathan sen, ettei sinussa ole mitään vikaa. Se, että olet välillä vahva ja välillä herkkä on sinuun ohjelmoitu ominaisuus. Ota tästä mahtavasta ominaisuudesta kaikki irti. Käytä ne vahvana olemisen hetket siihen kaikkeen, mikä tuo sinulle iloa, saa sinut nauramaan ja nauttimaan elämästä ja anna itsellesi lupa olla myös se herkkä, joskus ihan loppuun ajettu märkä rätti.

Ennenkaikkea, anna itsellesi mahdollisuus palautumiseen, ota aikaa itsellesi, nuku riittävästi, liiku luonnossa ja pysähdy. Hyväksy molemmat puolet itsessäsi ja nauti herkkyydestäsi. Se, että juuri sinä olet syntynyt herkäksi mutta samalla vahvaksi on todellinen lottovoitto. Saat niin paljon hyvää elämääsi, kun annat itsesi olla vahvaherkkä.

Kiitos, että luit kirjoitelmani, Millaista on elämä, kun on vahvaherkkä? Jos haluat voit käydä lukemassa aikaisemman kirjoitelmani, Oletko erityisherkkä vai sittenkin vahvaherkkä, TÄSTÄ.

Mitä mieltä olet, kommentoi niin jutellaan lisää