Mitä olen oppinut itsestäni herkkyyteni avulla

Olen herkkä, syntynyt sellaiseksi. En tiedostanut tätä aiemmin, mutta viimeiset neljä vuotta olen ollut asiasta tietoinen, hyvin tietoinen. Tämä tietoisuus on avannut minulle uuden maailman. Se on auttanut minua kasvamaan ja näkemään, että se, joka sisimmässäni olen, ei olekaan mitään huonompaa tai vääränlaista, vaan ihan vähän erilaista.

Aikaisemmin taistelin eteenpäin maailmassa, joka tuntui niin paljon. Se tuntui niin paljon ja syvästi, että jossain vaiheessa en enää jaksanut tuntea sitä. Se oli aivan liian raskasta ja energiaa vievää. En kuitenkaan ymmärtänyt sitä, että tukahduttamalla kaikki tunteeni teen itselleni enemmän hallaa. Enkä edes onnistunut tässä tukahduttamisessa hyvin, vaan kaikki tunteet pirskahtelivat esiin aika ajoin, vaikka kuinka yritin olla kuten muut.

Mitä olen oppinut itsestäni herkkyyteni avulla

Kun keväällä 2017 tunsin musertuvani sisältäpäin ja olevani suossa, joka vetää minua kokoajan syvemmälle ja syvemmälle pimeyteen, tunsin itseni myös täysin epäonnistuneeksi ihmiseksi. Olin koko siihenastisen elämäni yrittänyt olla oikeanlainen, aikaansaava, sosiaalinen, tarmokas. Kaikkea sitä, mitä ajattelin toisten minussa arvostavan.

Kun voimani sitten loppuivatkin syytin aluksi tästä itseäni, koska en ollut tarpeeksi vahva. Osansa syyttelystä sai myös työpaikkani ja kollegat. Asiahan ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Syy ei todellakaan ollut vain minussa tai toisissa, jos ketään pitää tästä asiasta edes syyttää. Matka tähän päivään on ollut pitkä ja mutkikas, mutta olen oppinut niin paljon uutta itsestäni herkkyyden avulla.

Se päivä, kun löysin käsitteet erityisherkkä ja hsp oli minulle käänteentekevä. Olin aina luullut olevani huono ihminen, kun en onnistunut kovettamaan itseäni ja tunteitani sellaiseksi, kuin ne toisilla vaikuttivat olevan. Luulin aivan oikeasti, että jokainen ihminen oli sisimmässään yhtä herkkä kuin minäkin, mutta että he olivat oppineet hallitsemaan nämä asiat paremmin, kuin minä.

Se, että käsitin, ettei herkkyyttä ilmene kuin joka viidennellä ihmisellä koko maailmassa, oli todella yllätys. Se selvitti minulle niin monia asioita, ennenkaikkea sen, ettei minussa ollutkaan mitään vikaa, koska en pystynyt siihen, mihin luulin toisten pystyvän. Ei heidän tarvinnut pystyä mihinkään, koska he eivät olleet alunperinkään samanlaisia kuin minä.

Se, että tiedostaa oman herkkyytensä on vasta alku elämänmittaiselle matkalle itseensä

Se, että ymmärsin oman herkkyyteni oli kuitenkin vain alku muutokselle, olinhan kuitenkin elänyt jo nelisenkymmentä vuotta ilman tätä tietoisuutta ja pyrkinyt elämään niin kuin luulin, että minun tulee elää. Itseäni kovettaen ja tunteitani ja tuntemuksiani piilottaen.

Tietoisuus käsitteistä erityisherkkyys ja HSP auttoivat minua ymmärtämään enemmän itseäni ja hyväksymään omat piirteeni paremmin. Se sai minut hakeutumaan paikkoihin jotka antoivat minulle rauhaa ja voimaa sekä tekemään enemmän asioita, jotka antavat minulle mahdollisuuden palautumiseen.

Samalla olin vieläkin se vanha suorittaja ja täydellisyyteen pyrkivä henkilö, joten oletin tottakai, että pääsen elämään tasapainossa itseni kanssa heti, kun olen sisäistänyt nämä uudet asiat herkkyydestä ja sen ilmentymisestä. Tämä on ohi hetkessä ja kohta olen taas entiselläni, ajattelin.

Juu, ei ollut ohi hetkessä ja entiselleni en koskaan tule, luojan kiitos.

Ei ole helppoa muuttaa omia toimintatapojaan vaikka ymmärtää tarvitsevansa muutosta

Kun elämäänsä on elänyt suorittamalla ja olemalla julman armoton itseään kohtaan on todella vaikeaa päästää näistä tavoista irti. Tämä, vaikka olisitkin, kuten minä, burn outin läpikäynyt ja opetellut, siis todella opetellut lepäämään ja olemaan jouten. Et ole kuitenkaan tehnyt näitä asioita alkuun siksi, että olet ymmärtänyt sen olevan sinulle herkkänä elintärkeää vaan siksi, koska sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, voimia ei ollut muuhun.

Kun sitten aloin jossain vaiheessa tulemaan todella tietoiseksi itsestäni ja omista, ei niin terveellisistä toimintatavoista, lähdin taas täysillä suorittamaan paranemista ja muutin väkisin tapani toimia. En sellaiseksi, että ne aina olivat sellaisia, mistä todella nautin vaan vieläkin sitä, mitä oletin muiden minulta odottavan.

Olin siis ymmärtänyt herkkyyteni, mutta nyt minun tuli opetella elämään niin, että voin elää tasapainoista elämää, jotten taas väsyttäisi itseäni.

Yksi askel eteen ja kolmekymmentä takaisinpäin

Matka tähän hetkeen, tähän päivään, jossa voin todella sanoa voivani hyvin ja eläväni parasta elämääni, on olut todella pitkä ja takkuinen. Tähän neljään vuoteen on mahtunut niin monia oivalluksia, onnenhetkiä ja uuden oppimista. Samalla siihen on mahtunut suurta ahdistusta, itsensä piiskaamista ja huonommuden tunteita.

Aina kun pääsin yhden askeleen eteenpäin tuntui, että seuraavaksi otin kolmekymmentä askelta taaksepäin. Olin aloituspisteessä enemmän kuin yhden kerran ja monta kertaa ajattelin antavani periksi ja toivoin voivani jatkaa elämää, joka ei tunnu mitään, mutta ei myöskään ole raskas sen vuoksi.

En kuitenkaan enään koskaan halua elää elämää, joka ei tunnu miltään. En halua antautua negatiivisten asioiden viemäksi ja elää palkkapäivästä palkkapäivään. En halua piilotella todellista itseäni tai elää naamion takana.

Tämän vuoksi olen siis jatkanut matkaani kohti omanlaista elämää, sellaista, jossa voin olla täysin se, joka olen ja tehdä sitä, mikä tuo sydämeeni onnentunteita. Tämän vuoksi aloitan nykyään joka päivän ajatuksella; tänään on hyvä päivä, koska olen todella kokenut ne huonot päivät.

Tämän vuoksi tämä blogi on olemassa. Tämän vuoksi olen Vahvasti herkkä.

Ihanaa, että olet mukana matkallani ja kävit lukemassa kirjoitukseni, Mitä olen oppinut itsestäni herkkyyteni avulla. Jos haluat voit käysä lukemassa aikaisemman kirjoitelmani, Miten minä oivalsin oman herkkyyteni TÄSTÄ.

Mitä mieltä olet, kommentoi niin jutellaan lisää